Näin etelästä saapuneena moni asia täällä pohjoisessa jaksaa aina välillä kummastuttaa. Ihan alussa muistan ihmetelleeni joitakin hassuja sanoja tai sanontoja. Ei täällä potkurilla tarkoiteta sitä veneen perässä olevaa, eikä hellu ole mikään sääilmiö. Yhdesti tarkoittaa kerran ja mäkäräinen – no se on se, joka parvissa hyökkää pahaa-aavistamattomien ulkoilijoiden kimppuun.
Toinen asia, johon olen myös kiinnittänyt huomiota on rovaniemeläinen huumorintaju. Kovin olen yrittänyt ilahduttaa kanssakuulijoita sarkastisilla vitselläni, mutta pitkän hiljaisuuden jälkeen kuitenkin joudun monesti toteamaan, että ”ihan vitsinä mä vain”. Ei, ei ne täällä ymmärrä. Pohjoinen huumori on simppelimpää. Mennään suoraan asiaan, eikä sanota jotain sellaista, mitä ei tarkoiteta.
Ensimmäisenä vuonna en kuvitellut, että voisin koskaan ihan oikeasti asua täällä. Miten kukaan voi asua paikassa, josta seuraava kunnon kokoinen kaupunki on kolmen tunnin ajomatkan päässä? Miten voi selvitä -35 pakkasista, kun etelässä on tullut vilu jo siinä -10 hujakoilla? Kaamoksesta nyt puhumattakaan!
Tähän päivään mennessä olen asunut Rovaniemellä miltei kolme vuotta ja nyt – NYT se on tapahtunut! Olen alkanut nauttia tästä pohjoisen ihanasta luonnosta ja rauhallisuudesta, kiireettömyydestä ja ihmisten aitoudesta. Koko kesän olen ihmeissäni äimistellyt, miten onnekas voinkaan olla, kun asuntoni on aivan joen tuntumassa, hiekkarannan vieressä. Lisäksi sain yliopistolta kesätyön, jossa pääsen hyödyntämään akateemista osaamistani sekä vapaasti toteuttamaan itseäni.
Nyt olen yhtä innoissani kaikesta kuin nuo juuri ala-asteella aloittaneet ekaluokkalaiset. En malta odottaa, että kohta se koulu taas alkaa, pääsen kahvittelemaan vanhojen ystävien kanssa ja tutustumaan saapuviin opiskelijoihin.
Ei se Rovaniemi olekaan yhtään hullumpi!
Terkuin,
Emilia N.
Comments