Arkistojen kätköistä: 120% itsestä - Ihana kamala työelämä ja sinne pääseminen

Joululomalle jäätyä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja aikaa palautella mieleen vuoden tapahtumia. Valmistuin aikalailla vuosi sitten yhteiskuntatieteiden maisteriksi matkailututkimuksen pääaineesta ja johtamisen sivuaineesta. Viimeiset kuukaudet ennen tätä h-hetkeä kuluivat gradun ja loppujen esseiden kirjoittamisessa aamusta yöhön. Mielessä oli vain yksi asia: valmistuminen vuoden loppuun mennessä. Kun lopulta kaikki oli valmista, tuntui tyhjältä – yhtäkkiä ei kuulunutkaan enää osaksi yhtään mitään. Vaikka ajatteli, että oli aina uhrannut paljon aikaa sosiaalisille suhteille ja kontakteille, sillä hetkellä ne kaikki tuntuivat riittämättömiltä. Haastatteluissa käytiin ympäri Suomea ja aina piti antaa itsestään vähintään se 120 prosenttia. Näissä skaboissa hopeasija ei paljon lohduttanut. Rimakin tosin oli luonteen mukaisesti korkealla, mutta ajattelin, ettei pidä heti tyytyä liian vähään ja on katsottava mihin omat kortit riittävät.

Uutteran hakuprosessin jälkeen löysinkin sitten oman paikkani työelämästä melko pian valmistumisen jälkeen, tässä välissä olin tosin jo kerennyt ajatella jopa väitöskirjan kirjoittamista, mutta kyllähän sen kerkeää myöhemminkin. Aloitin yritysasiantuntijana/ projektipäällikkönä seudullisessa kehittämisyhtiössä maakunnallisessa matkailuhankkeessa Itä-Suomessa. Selvisi, että lopullinen valinta oli kohdistunut minuun monien hakijoiden joukosta, sillä olin ollut hakijoista motivoitunein, innovatiivisin ja innostavin persoona. Ajateltiin, että alue ja sen toimijat kaipasivat uudistusta. Lisäksi koettiin, että olin sopivin tehtävään ja työpaikkaan ylipäänsä. Itäiseen Suomeen oli levinnyt myös tieto koulutusohjelmastamme ja siksi yhtiö oli laittanut hakukuulutuksen paikasta muun muassa Lapin Kansaan. Ilouutisen kuultuani pakkasin siis auton täyteen tavaraa ja lähdin taas kerran kohti tuntematonta.

Sata sivuisesta hankesuunnitelmasta selvisi ohjelman päätavoitteiksi kansainvälisen matkailun kasvattaminen, investointien edistäminen ja tapahtumamatkailun kehittäminen yhdellä maakunnan keskeisimmällä matkailualueella – yksinkertaisemmin sanottuna saman hankkeen sisään on suunniteltu tehtäväksi alueen matkailustrategian mukainen uudistaminen ja minun työnäni on sen käytäntöön pano. Vastaan oman osatoteutukseni osalta siitä, että hanke toteutetaan suunnitellulla tavalla ja siitä, että budjetti pitää. Tässä kohtaa hanketta 9 kuukautta on takanapäin ja 2 vuotta vielä edessäpäin. Työni alkoi kasvuhakuisten matkailuyritysten kontaktoimisella ja verkottamisella keskenään. Alue oli omaksuttava nopeasti, sillä pian huomasinkin olevani jo valmistelemassa matkaohjelmia ja vastaanottamassa kv-matkanjärjestäjiä ja mediaa alueelle yrittäjien kanssa. Käytännössä autan yrityksiä kehittymään liiketoiminnassaan mm. järjestämällä sitä tukevia toimenpiteitä, kuten kv- ja laatukoulutuksia yhteistyökumppaneiden, kuten Visit Finlandin kanssa sekä tarjoamalla yrityksille mahdollisuuksia kehittää tuotteitaan tai lähteä edustamaan aluettamme ulkomaan messuille ja markkinointikiertueille. Olemme myös työpajatyöskentelyllä valinneet alueemme tuotekärjen ja tehneet alueelle matkailua kasvattavan markkinointisuunnitelman. Olen myös työni aikana kilpailuttanut erinäisiä asiantuntijapalveluita, kuten kuvaajan ottamaan uusia aktiviteettikuvia vuoden alusta lanseerattavaan myyntiä tukevaan tuotekatalogiin, mainostoimiston suunnittelemaan hiihtokeskuksen brändin visuaalisen ja graafisen ilmeen sekä konsultteja tekemään hyvinvointimatkailukeskuksen kustannusarvion sekä uusien majoitus- ja ravintolaratkaisuiden liiketoimintaedellytyksiin liittyvät selvitykset ja laskelmat. Mitä tapahtumamatkailun edistämiseen tulee, luvassa on markkinointikiertueita, kotimaan messuja ja yhteismarkkinointia.

Päivät ovat olleet pitkiä ja raskaita, mutta palkitsevia ja opettavaisia. On annettava edelleen se 120 prosenttia itsestään joka päivä. Sähköposti alkaa piippaamaan arkiaamuisin jo ennen seitsemää, uusia tehtäviä ilmenee, jo ennen kuin kerkeää saada edelliset työn alta – toisin sanoen joutuu aina sietämään sitä, että jokin on kokoajan kesken. Päätökset joutuu yleensä tekemään välittömästi, eikä aikaa pohdinnalle juuri jää. Monesti illat jatkuvat vielä erilaisia selvityksiä tehdessä. Joka päivä saan kuitenkin olla kiitollinen siitä, että tätä työtä tekee kanssani ammattitaitoinen tiimi muualta maakunnasta, jonka kanssa olen saanut kehittyä itsekin ja joiden kanssa kokoonnumme kerran kuukaudessa saman pöydän ääreen. Lopuksi haluan sanoa, että matkailuala ottaa paljon, mutta antaa varmasti vieläkin enemmän.

Mukavia lukuhetkiä ja rauhallista joulun aikaa! Uskokaa itseenne ja tehkää kovasti töitä unelmienne eteen!

-Jassu, alumni